Mannerheim-ristin ritari Onni Mantere

Metsäteknikko, kersantti.
Syntyi 30.1.1911 Keuruulla, kuoli 25.4.1970 Ähtärissä, haudattu Ähtäriin.
Ritari 13, 16.9.1941, korpraali, panssarintorjuntatykin ampuja 14./JR 16.
Vanhemmat metsänvartija, talollinen Arvi Mantere ja Hilda Alina Autio.
Puoliso Lempi Serafina Rantakömi k 1970. Lapset Maija-Leena (1943)
Järvenpää sairaanhoitaja, emäntä Lempäälä, Juha Matti (1944)
metsäteknikko k 1997, Reetta Hilda Ilona (1947) ompelija k 1994.
Kansakoulu, varusmies KTR 3 1932–33, Tuomarniemen metsäkoulu
1936. Kuului Ähtärin suojeluskuntaan 1930–44.
Kertausharjoitusvuorokausia 1938 yhteensä 20.
Talvisota: autonkuljettaja KevOs 10 1939–40, Volossula, Kelja, Lohijoki, lomautettu toistaiseksi
26.4.1940. Jatkosota: panssarintorjuntatykin ampuja JR 16 1941–42, Kitee, Niinisyrjä, Kangaskylä,
Vannisenmäki, haavoittui 19.7.1941 Kiteen Koivikkomäessä, vapautettu palveluksesta pysyvän
invaliditeetin takia 17.11.1942.
Piirityönjohtajan apulainen G A Serlachius Oy:n Lehtimäen piiri 1936–37, työnjohtaja
metsähallinnon Tuomarniemen hoitoalue 1937–39, metsäteknikko Tuomarniemen metsäopisto Inha
1945–70.
Korpraali 1933, alikersantti 21.6.1945, kersantti 4.6.1968.
MR 2, Ts mm, Js mm.
”Ylipäällikkö on pvm:llä 16.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi
korpraali Onni Olavi Mantereen, joka pst.-tykin ampujana ja tykinjohtajana erittäin huolellisesti
suunnatulla tulella tuhosi Kiteen pitäjän Koivikkomäellä useita vihollisen hyökkäysvaunuja.
Tankkien kiivaasta tulesta huolimatta suuntasi hän tarkasti ja rauhallisesti jokaisen laukauksen
ja siitä johtui, että jokseenkin joka laukaus oli täysosuma, huolimatta siitä, että suuntauslaitteet
kuljetuksen aikana olivat saaneet kolauksen. Aikaisemmissa taisteluissa saamansa kokemuksen
perusteella saattoi hän arvioida tähtäyspisteen oikein ja suunnata laukaukset täysosumiksi.”
Kirjassa Mannerheim-ristin ritarit – miehet ja aseet v 2000 kerrotaan seuraavaa:
”Sotamies, Onni Olavi Mantere, niitti mainetta etevänä panssarintorjuntatykin ampujana
Jalkaväkirykmentti 16:ssa. Kertomus taistelusta Kiteen Koivikkomäessä 29.7.41 antaa hyvän kuvan
tästä urhoollisesta taistelijasta.
Vihollispanssareiden lähestyessä ampui suomalainen tykistö tuli-iskun, jolla ei kuitenkaan saatu
toivottua tulosta. Silloin heitettiin yksi panssarintorjuntatykki asemaan. Ennekuin se ehti ampua
toista laukausta, vihollispanssarivaunu sai siihen osuman. Nyt vedettiin asemaan toinen pst-tykki,
jossa ampujana oli sotamies Onni Mantere. Hän avasi heti tulen panssareita vastaan n. 80 metrin
etäisyydeltä. Niiden kiivaasta tulesta huolimatta suuntasi Mantere tarkasti ja rauhallisesti. Tykin
suuntauslaitteet olivat kuljetuksessa vaurioituneet ja tykki veti vasemmalle, mutta kokemuksen
perusteella Mantere pystyi arvioimaan virheen ja ampumaan laukaukset tarkasti kohteisiinsa.
Kun neljä vihollispanssaria oli tuhottu, lataajana toiminut sotamies Mikkonen haavoittui. Mantere
joutui nyt myös lataamaan tykkinsä. Samanaikaisesti panssarivaunujen tuhoamiseen saatiin kaksi
panssarintorjuntakivääriä, jotka pystyivät hidastamaan vihollistankkien etenemistä.
Mantereen tarkka tykkituli puri murhaavasti. Kentälle jäi seitsemän vihollispanssaria. Kahdeksatta
ampuessaan ja saatuaan sen liikuntakyvyttömäksi, Mantere haavoittui pahasti molempiin
jalkoihinsa. Tällöin vihollisella oli jäljellä vielä kolme panssaria. Mantere vietiin sidontapaikalle.
Apuun hälytettiin tykkikomppanian II joukkue. Se ampui tuleen kolme neljästä hyökkäysvaunusta.
Viimeinen tuhottiin täysosumalla.
Taistelun päätyttyä kentälle jäi 11 n. 7-8- tonnin panoista vihollispanssaria, joista yksi oli uusinta
mallia.
Taistelun sanakari, Onni Mantere oli tehnyt suuren uroteon, mutta sai maksaa rohkeudestaan kuten
muutkin sotasankarit. Hän jäi pysyvästi invalidiksi.
Ritariesityksen teki Jalkaväkirykmentti 18:n komentaja, eversti V.I Merikallio.
Ylipäällikkö nimitti korpraali Olavi Onni Mantereen Mannerheim-ristin ritariksi no 13,
Nimityspäivä oli 16.9.41. Samana päivänä hän sai alikersantin nauhat olkapäilleen.
Korpraali Mantere ylennettiin kersantiksi 4.6. 68.”
Wikipediassa kerrotaan Onni Mantereesta:
Onni Olavi Mantere (30. tammikuuta 1911 Keuruu – 25. huhtikuuta 1970 Ähtäri) oli suomalainen
Mannerheim-ristin ritari numero 13.
Jatkosodassa Onni Mantere oli panssarintorjuntatykin ampujana 19. Divisioonan
Jalkaväkirykmentti 16:ssa (JR 16). Sotamies Mantere tuhosi yhdessä taistelussa seitsemän
vihollisen hyökkäysvaunua ja vaurioittaen kahdeksatta samalla haavoittuen molempiin jalkoihinsa.
Näistä ansioista korpraaliksi ylennetty Mantere nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 16. syyskuuta
1941.[2]
Hän oli yksi niistä harvoista ylennetyistä, jonka ylennys käsiteltiin puhelinkeskustelun perusteella,
joka osoittaa sen että jotain poikkeuksellisen merkittävää oli tehty.[3] Nimitysperusteluissa
mainitaan hänen tähdänneen rauhallisesti vihollisen tulituksesta ja tykin tähtäinvirheestä huolimatta
saaden lähes jokaisella laukauksella täysosuman.
Sodan jälkeen hän oli metsäteknikkona Tuomarniemen Metsäopistolla 1945–1970. Hänet
ylennettiin kersantiksi 4. kesäkuuta 1968.
Mantere osallistui Mannerheimin hautajaisissa ritarien seppeleenlaskuun yhtenä kolmesta ritarista.

Mannerheim-ristin ritari n:o 13
Metsäteknikko, kersantti.
Syntyi 30.1.1911 Keuruulla, 
kuoli 25.4.1970 Ähtärissä, haudattu Ähtäriin.

Ritari 13, 16.9.1941, korpraali, panssarintorjuntatykin ampuja 14./JR 16.
Vanhemmat metsänvartija, talollinen Arvi Mantere ja Hilda Alina Autio.
Puoliso Lempi Serafina Rantakömi k 1970. Lapset Maija-Leena (1943)
Järvenpää sairaanhoitaja, emäntä Lempäälä, Juha Matti (1944)
metsäteknikko k 1997, Reetta Hilda Ilona (1947) ompelija k 1994.
Kansakoulu, varusmies KTR 3 1932–33, Tuomarniemen metsäkoulu 1936.
Kuului Ähtärin suojeluskuntaan 1930–44.
Kertausharjoitusvuorokausia 1938 yhteensä 20.

Talvisota: autonkuljettaja KevOs 10 1939–40, Volossula, Kelja, Lohijoki, lomautettu toistaiseksi
26.4.1940. Jatkosota: panssarintorjuntatykin ampuja JR 16 1941–42, Kitee, Niinisyrjä, Kangaskylä,
Vannisenmäki, haavoittui 19.7.1941 Kiteen Koivikkomäessä, vapautettu palveluksesta pysyvän invaliditeetin takia 17.11.1942.

Piirityönjohtajan apulainen G A Serlachius Oy:n Lehtimäen piiri 1936–37, työnjohtaja metsähallinnon Tuomarniemen hoitoalue 1937–39,
metsäteknikko Tuomarniemen metsäopisto Inha 1945–70.

Korpraali 1933, alikersantti 21.6.1945, kersantti 4.6.1968.
MR 2, Ts mm, Js mm.

”Ylipäällikkö on pvm:llä 16.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi
korpraali Onni Olavi Mantereen, joka pst.-tykin ampujana ja tykinjohtajana erittäin huolellisesti
suunnatulla tulella tuhosi Kiteen pitäjän Koivikkomäellä useita vihollisen hyökkäysvaunuja.
Tankkien kiivaasta tulesta huolimatta suuntasi hän tarkasti ja rauhallisesti jokaisen laukauksen
ja siitä johtui, että jokseenkin joka laukaus oli täysosuma, huolimatta siitä, että suuntauslaitteet
kuljetuksen aikana olivat saaneet kolauksen. Aikaisemmissa taisteluissa saamansa kokemuksen
perusteella saattoi hän arvioida tähtäyspisteen oikein ja suunnata laukaukset täysosumiksi.”

Kirjassa Mannerheim-ristin ritarit – miehet ja aseet v 2000 kerrotaan seuraavaa:
”Sotamies, Onni Olavi Mantere, niitti mainetta etevänä panssarintorjuntatykin ampujana
Jalkaväkirykmentti 16:ssa. Kertomus taistelusta Kiteen Koivikkomäessä 29.7.41 antaa hyvän kuvan
tästä urhoollisesta taistelijasta.Vihollispanssareiden lähestyessä ampui suomalainen tykistö tuli-iskun, jolla ei kuitenkaan saatu
toivottua tulosta. Silloin heitettiin yksi panssarintorjuntatykki asemaan. Ennekuin se ehti ampua
toista laukausta, vihollispanssarivaunu sai siihen osuman. Nyt vedettiin asemaan toinen pst-tykki,
jossa ampujana oli sotamies Onni Mantere. Hän avasi heti tulen panssareita vastaan n. 80 metrin
etäisyydeltä. Niiden kiivaasta tulesta huolimatta suuntasi Mantere tarkasti ja rauhallisesti. Tykin
suuntauslaitteet olivat kuljetuksessa vaurioituneet ja tykki veti vasemmalle, mutta kokemuksen
perusteella Mantere pystyi arvioimaan virheen ja ampumaan laukaukset tarkasti kohteisiinsa.
Kun neljä vihollispanssaria oli tuhottu, lataajana toiminut sotamies Mikkonen haavoittui. Mantere
joutui nyt myös lataamaan tykkinsä. Samanaikaisesti panssarivaunujen tuhoamiseen saatiin kaksi
panssarintorjuntakivääriä, jotka pystyivät hidastamaan vihollistankkien etenemistä.
Mantereen tarkka tykkituli puri murhaavasti. Kentälle jäi seitsemän vihollispanssaria. Kahdeksatta
ampuessaan ja saatuaan sen liikuntakyvyttömäksi, Mantere haavoittui pahasti molempiin
jalkoihinsa. Tällöin vihollisella oli jäljellä vielä kolme panssaria. Mantere vietiin sidontapaikalle.
Apuun hälytettiin tykkikomppanian II joukkue. Se ampui tuleen kolme neljästä hyökkäysvaunusta.
Viimeinen tuhottiin täysosumalla.
Taistelun päätyttyä kentälle jäi 11 n. 7-8- tonnin panoista vihollispanssaria, joista yksi oli uusinta mallia.
Taistelun sanakari, Onni Mantere oli tehnyt suuren uroteon, mutta sai maksaa rohkeudestaan kuten
muutkin sotasankarit. Hän jäi pysyvästi invalidiksi.

Ritariesityksen teki Jalkaväkirykmentti 18:n komentaja, eversti V.I Merikallio.
Ylipäällikkö nimitti korpraali Olavi Onni Mantereen Mannerheim-ristin ritariksi no 13,
Nimityspäivä oli 16.9.41. Samana päivänä hän sai alikersantin nauhat olkapäilleen.
Korpraali Mantere ylennettiin kersantiksi 4.6. 68.”

Wikipediassa kerrotaan Onni Mantereesta:
Onni Olavi Mantere (30. tammikuuta 1911 Keuruu – 25. huhtikuuta 1970 Ähtäri) oli suomalainen
Mannerheim-ristin ritari numero 13.
Jatkosodassa Onni Mantere oli panssarintorjuntatykin ampujana 19. Divisioonan
Jalkaväkirykmentti 16:ssa (JR 16). Sotamies Mantere tuhosi yhdessä taistelussa seitsemän
vihollisen hyökkäysvaunua ja vaurioittaen kahdeksatta samalla haavoittuen molempiin jalkoihinsa.
Näistä ansioista korpraaliksi ylennetty Mantere nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 16. syyskuuta 1941.
Hän oli yksi niistä harvoista ylennetyistä, jonka ylennys käsiteltiin puhelinkeskustelun perusteella, 
joka osoittaa sen että jotain poikkeuksellisen merkittävää oli tehty. Nimitysperusteluissa
mainitaan hänen tähdänneen rauhallisesti vihollisen tulituksesta ja tykin tähtäinvirheestä huolimatta
saaden lähes jokaisella laukauksella täysosuman.

Sodan jälkeen hän oli metsäteknikkona Tuomarniemen Metsäopistolla 1945–1970.
Hänet ylennettiin kersantiksi 4. kesäkuuta 1968.

Mantere osallistui Mannerheimin hautajaisissa ritarien seppeleenlaskuun yhtenä kolmesta ritarista.

Valkoinen ruusu Fennia-askin kanteen 1918 Haapamäellä     Lue...  

10. Marskin ritari, Olli Remes       Lue...